Oon ollu nyt muutaman viikon tuskissani sen takia että tunnen itseni kamalaksi.

Mun työpaikalla on yks mies jota en saa mielestäni ollenkaan. Pahan asian tästä tekee se että mulla on poikaystävä. Mä en ole ihastunut, se on sellainen että ei mua kiinnostais tuntea sitä, mutta silti jokin siinä vetää mua puoleensa ku magneetti. Eilen sitten juttelin mun luottoystävän kanssa ja sain vähän selkeyttä ajatuksiini.

Veikkaan että tää on sitä, että olen huomionkipeä ja mun itsetuntoa kohottais suuresti jos saisin sellasen miehen kiinnostumaan itsestäni. Kyse ei ole siitä että mun poikaystävä ei riittäisi mulle vaan siitä että mun itsetunto on aika maahan tallottu, haluan todistella ittelleni asioita.

No juttelin sitten ystäväni kanssa ja onneksi hänellä on ollut samanlaisia tilanteita. Helpotti oloa suuresti. On vaan ahdistavaa että Ihan oikeesti töissä odotan että näen tän miehen ja saan sen hymyn sieltä, mutta kun olen poikaystäväni kanssa en edes muista koko ihmisen olemassaoloa. Yksin ollessani hän kyllä pomppii ajatuksiin. Tunnen itseni hirveäksi tyttöystäväksi vaikka ajatuksilleen ei voikkaan mitään. En mä pystyisi pettämään enkä todellakaan tahtoisi koska mun on hyvä olla ja olen todella onnellinen, että siinä mielessä ei pitäis tuskailla, mutta silti ahdistaa nää mun ajatukset. mä OIKEASTI toivon töissä  että se ees kävelis tossa käytävällä ohi. Mä en edes tiedä siitä muuta kuin nimen, en tiedä ikää, en missä asuu, en tiedä onko sillä tyttöystävää tai jopa vaimoa.. Onkohan mun päässä jotain vikaa, ihan oikeesti pitstää mietityttämään. Aina kun kuulen tuolta edestä että ovi käy niin sydän pomppaa ja toivon että se olis se. Me ei olla edes yhtään samoissa työtehtävissä, mahdollisuus törmätä päivän aikana ei ole kovin suuri, välillä näen paljon ja välillä en ollenkaan. Ja ne päivät on ahdistavia koska sitten se tulee ajatuksiin illallakin. Ja ihan oikeasti voin vakavasti ja tosissani sanoa että en oo kiinnostunut tuntemaan sitä, mutta joku siinä vetää puoleensa. Onneks ei enää kauaa että pääsen tuulettamaan ajatuksiani ulkomaille. Nyt on olo että pitäis nähdä joku kaveri ja puhua tästä kunnolla kokiksen tai siiderin äärellä.

Vihaan itseäni